Hyperfokaalinen etäisyys kuvaajan silmin

 

Maisemakuvaaja törmää usein tilanteisiin, jossa koko kuva-ala tulisi saada tarkaksi. Hyperfokaalinen etäisyys on ratkaisu tähän pulmaan.
 
Syväterävyys vs. objektiivin polttoväli, myytti numero yksi
 
Usein virheellisesti kerrotaan, että polttovälin lyhentyessä syväterävyys kasvaa. Tämä kuitenkaan ei pidä paikkaansa. Kuitenkin kuvausetäisyyden muuttuessa, muuttuu myös suurennuskerroin, jolloin lähestytään niin kutsuttua hyperfokaalista etäisyyttä, jossa kuva näyttää katsojan silmin terävältä tietystä pisteestä äärettömyyteen asti, CoC:n kustannuksella tosin (termi selitetty artikkelissa Circle Of Confusion - Terävyyttä yli rajojen)
 
Jotta ymmärtäisimme hyperfokaalisuutta, on ensin ymmärrettävä syväterävyyden käyttäytymistä. Syväterävyys ei ole lineaarista, johtuen C0C ilmiöstä, tietyn etäisyyden jälkeen ihmisen on mahdotonta sanoa onko kuva äärettömyyteen asti tarkka.
 
Hyperfokaalisen etäisyyden laskeminen
 
H = (L * L) / (f * d)
 
H = hyperfokaalinen etäisyys
L = Objektiivin polttoväli
f = Aukko
d = C0C ympyrän halkaisija millimetreinä
 
C0C kokona voidaan normaalilla 1,6 croppikertoimen digikennolla pitää 0,02mm, suuren kennokoon kameroilla (sekä 35 filmillä) riittää 0,025.
 
Hyperfokaalisessa etäisyydessä near focus eli lähin tarkka piste löytyy H / 2.
 
Near Focus pisteen määrittäminen
 
NF = (H * D) / (H + (D - L))
 
NF = Near Focus (millimetreinä)
H = Hyperfokaalinen etäisyys
D = Matka tarkennuspisteeseen
L = Objektiivin polttoväli
 
Far Focus pisteen määrittäminen
 
FF = (H * D) / (H - (D - L))